Meneekö terveellisyys överiksi?

Tämä teksti tulee jakamaan mielipiteitä ja haluankin korostaa tämän olevan vain minun omaa mielipidettä minun kehostani ja hyvinvoinnista. 🙂

Olen monesti miettinyt sitä, voiko terveellisyys mennä yli. Missä menee raja normaalin ja ”sairaan” välillä. Oli kyseessä sitten ruokaan tai treenaamiseen liittyvät asiat. Itse koen terveellisten elämäntapojen sisältävän ruoan, treenin ja unen lisäksi myös henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja tässä tekstissä keskityn pitkälti  niihin.

snapchat-2125436296550047650snapchat-485395171349054753

Ruokarakkaus <3

Aloitetaan ruuasta. Jokaiselle meille on varmaan selvää mitä perusterveellinen ruoka on. Itse koen syöväni terveellisesti, mutta haluan myös nauttia ruokailuhetkistä. Tällä hetkellä hyödynnänkin koulussa ruokailut niin hyvin, kuin mahdollista, sillä se vain on yksinkertaisesti järkevää ja samalla pystyn juttelemaan opiskelutovereiden kanssa. En todellakaan näe järkeä siinä, että minä perusterve nuori nainen, alkaisin raahaamaan kouluun omia eväitä (kävisin pienessä nurkassa niitä lämmittämässä ja syömässä yksikseni), sillä korkeakouluissa ruuat ovat edullisia ja hyviä. Kokoankin lautaselle aina puolet salaattia ja toisen puolen lihaa/kasvisvaihtoehtoa. Ymmärrän jos työpaikalle tarvitsee ottaa omat eväät, niin onhan helpompaa tehdä viikon ruuat kerralla, kuin joka päivä erikseen, mutta ainakin itse nautin vaihtelusta ja siitä, että ruoka on monipuolista.

Ruoka on minulle tärkeä asia myös sosiaalisten suhteiden myötä. Tykkään käydä sushilla tai tehdä bataattiburgereita yhdessä ystävien kanssa ja samalla parantaa maailmaa juttelemalla. Vaikka ”oma ruokavalio” ei välttämättä anna nyörejä ainaiseen herkutteluun, koen ystävien kanssa vietetyt hetket niin voimaannuttaviksi, että en koe huonoa omatuntoa tälläisista hetkistä. Yleisesti ottaen voisikin ajatella ruokavalioni olevan 90% terveellistä ja ns. lautasmallin mukaista ja 10% on puhdasta nautintoa ja herkkuhetkiä.

snapchat-653563863908558036snapchat-1815684268082605436

 

Toinen tärkeä asia, jota olen pohtinut on pakonomainen treenaaminen. Jos ei ole tähtäämässä kilpaurheilun huipulle tai pudottamassa rajusti painoa, niin itselle on hyvä antaa välillä armoa. Omaa kehoa kuunnellen pystyy hyvin ymmärtämään onko tänään esimerkiksi fiksua mennä salille, koska kalenterissa niin lukee, vaikka olo on kuin onkimadolla. Mitä jos niinä päivinä, jolloin ei vain yksinkertaisesti jaksa/huvita tekisikin jotain muuta, esim. lähtisi kävelemään luontoon tai ääritapauksessa jopa jäisi kotiin? En tarkoita tällä sitä, että luonteeltaan laiska ihminen jäisi aina vain röhnöttämään sohvan nurkkaan, vaan sitä, että joskus on hyvä poiketa suunnitellusta. Monesti olen huomannut sen, kun väkisin itsensä raahaa väsyneenä ja nuutuneena treenaamaan, ei treeni kulje. Silloin oma pääkoppa ei ole mukana treenissä ja homma tuntuu väkinäiseltä.

Minulle tärkeintä on se, että elämässä on balanssi kohdallaan ja olen onnellinen. Jos ystävät pyytävät minua pitämään lettukestejä ja leffailtaa ja tiedän, että seuraavan päivän treenit voivat siitä kärsiä mietin yleensä kumpi on kannattavampaa: lähteä pitämään hauskaa ja samaan voimia ystävistä vai jäädä yksin kotiin, jotta kukonlaulun aikaan pääsee juoksemaan. Yleensä valitsen ystävät, sillä koen siitä saaman energian auttavan seuraavassa treenissä. Tällä en tarkoita sitä, ettenkö saisi energiaa treenaamisesta, sillä en sitä tekisi jos en siitä nauttisi, vaan sitä, että kohtuus kaikessa. Tämän lisäksi olen myös hyvin ”elä hetkessä” ihminen ja haluan nauttia elämän pienistäkin asioista.

Tällä postauksella haluan muistuttaa, että aina terveellisyys ei ole vain ruokaa ja treeniä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi sisältää muutakin ja jokaisesta osa-alueesta on tärkeä huolehtia. Olen itse sellainen ihminen, että lähden helposti liiallisuuksiin asiassa, kuin asiassa ja fitnessmallikisan myötä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että minun elämässä tulee olla muutakin, kuin kana, parsa ja treeni. ”Pakonomaisen” ruoan ja treenien tuijottelun jälkeen koen itse olevani onnellisempi, energisempi ja iloisempi. Vaikka kliseeltä se kuulostaa, omaa kehoaan oppii kokoajan kuuntelemaan paremmin, mitä vanhemmaksi elää.

snapchat-4342877270841174240

Tähän loppuun maailman parhain hamppari! Tän söin Kreetalla <3

<3: Roosa

Ilmianna asiaton kirjoitus

Jätä kommentti kirjoitukseen